Oon huomannut täss vuosien varrella et pelko on tosi suuri osa elämää ja niit on tosi erillaisia. esim ehkä turhin pelko on ku mua välillä pelottaa esim ratsastaa jollai uudel joka on heittäny ihmisii alas. Se riippuu ihan ratsastajasta. Sit aika lapsellinen pelko on esim kauhuleffan jälkee ku on menos nukkuu nii tuntuu ku joku tulis ulos sun vaatekaapist tai jotai vastaavaa. Sit iha asialline pelko esim kesäl ku oltii purjehtii avomerel ja tornaado synty pari kilsaa meijä veneest eikä muita veneitä nähny missää. Siin oli ehk syyt pelätä..Sit viimeks tänää koin yhen pelon. Harhaluulonen pelko vaik se ei tällä kertaa oo pakol harhaluuloo. Tulin just shinalta ja istuin sporas. Yhtäkkii huomaan et joku on tosi lähel mua ja katon nii siin oli tosi pelottavan näköne ulkomaalaine. Oon just vaihtamas paikkaa ku se sanoo "onks sul kortsuja". Vaihdan heti paikkaa mut huomaan et jätkä tuijottaa mua kokoaja. Sit munka puistotiel nousen ylös ku oon jäämäs ja seki nousee ylös. Kelaan et ok jään sittenki seuraaval ja istun alas, seki istuu alas katse kokoaja muhu päi. Sillo mua oikeesti alko pelottaa ja kännykän akku oli viel loppu. Nousen ratikast ja nään et se tulee samaa suuntaa. Alan kävellä nopeemmi ja Yhtäkkii juoksen jo iha täysii kokomatkan himaa. Hyisaatana. Mut nyt turvallisesti himas, thank god!
/Bella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti